Nro. 6

Ensimmäinen mies, kuka halusi suudella suulle. Sinällään minulla ei ole mitään suutelemista vastaan, mutta jotenkin se ei ole tuntunut luonnolliselta ventovieraan kanssa. Eikä tuntunut nytkään. Varsinkaan, kun mies tunki kielensä ahnaasti syvälle suuhuni. Meinasi oksettaa.

Mutta sain puskan kukkia ja suklaarasian. Aika jännä. Hämmennyin.

Nro. 5

Munamies. Aivan hillitöttömän kokoinen varustus. Ja niin taitava. Olin taivaissa.

Tuntuu välillä niin väärältä nauttia. Tämän kuuluisi olla kamalaa ja vastenmielistä, minun pitäisi olla ihan rikki tästä toiminnasta. Kuitenkin Nro.5:sen lähdettyä olin taas hymy huulilla. Tottakai hymyä nostatti myös kokoajan kasvava 5-kymppisnippu... Noh, ehkä se todellisuus vielä sieltä iskee..

ruuhkaa

En ole kerennyt koulu -ja työkiireiden takia lukemaan sähköpostiani muutamaan päivään. Tänään aamulla kun avasin postini, oli luukussani 74 uutta viestiä. Huh huh.

Vastauksia ilmoitukseeni tulee laidasta laitaan. Jotkut miehet ymmärtävät heti mistä on kyse ja kysyvät suoraan hintaa, sekä ehtoja. Nämä ovat itselleni kaikista mieluisimpia, heillä on ehkä aikaisempaa kokemusta ko. asiasta, tai ainakin he ovat hyvin perillä siitä kuinka homma hoidetaan. Ei turhia jaaritteluja, tai tinkaamisia. Ilmoitan ehtoni. En tee kauppaa. Kanssani ei voi tinkaa. Se mitä muut naiset tarjoavat, on minulle yhdentekevää. Minun ei tarvitse kilpailla. Enkä tee myönnytyksiä.

Toinen ääripää on miehet, jotka eivät selvästikkään ymmärrä ilmoitukseni rivienväli tekstiä. Kerrotaan omasta ulkonäöstä (tämä ei kyllä ole yhtään huono juttu), harrastuksista, tulevaisuuden haaveista, lapsista, lemmikeistä ja juuri päättyneestä parisuhteesta. Herttaista, mutta ei kuulu minulle.

Sanomattakin on selvää, että en millään ehdi vastailla kaikille (tarvitsen assarin, nyt vapaaehtoiset tassut pystyyn;). Joudun siis valikoimaan. Valikointia tottakai harrastaisin muutenkin. Suoralta kädeltä deletoin kaikki viestit, joissa on enemmän kuin kolme kysymystä. Varsinkin, jos kysymykset liittyvät ulkonäkööni, sillä sen olen kertonut jo ilmoituksessani. Vaadin siis asiakkailtani vähintäänkin välttävää lukutaitoa. Myös viestit, joissa pyydetään puhelinnumeroa, tai tyrkytetään omaa numeroa, päätyvät roskakoriin. En ainakaan vielä ole hankkinut liittymää, jonka numeroa haluaisin jakaa asiakkailleni. Minulla ei ole tarvetta keskustella asiakkaideni kanssa etukäteen. Tottakai jotkut perusjutut on kiva selvittää, mutta ne hoidetaan muutamalla maililla.

Räikeät kirjoitusvirheet saavat ihoni myös kananlihalle, enkä siis puhu, pilkku, tai, yhdys, sana, virheistä - vaan viesteistä jotka alkavat tyyliin: "hei naunen. olesin kiinnusttunut tappamaan--" NAMS.

Huomenna on kiireinen päivä, normiaskareiden lomassa tapaan muutaman erittäin potenttiaalisen asiakkaan. Jos ehdin niin Nro.5 ja Nro.6 päätyvät blogiini huomenna :)

Nro. 4

Mistä näitä nuoria miehiä oikeen tulee?

Ihana, ujo, hyvä kroppainen ja söpö n. 25-vuotias poikanen.

Uskalsin ottaa hänet, koska hän kertoi juuri muuttaneensa Jyväskylään ja olevansa naimisissa.

moraali

Olen saanut sähköpostitse paljon kommentteja aiheeseen liittyen, joten kirjoitan tässä nyt yhteisen vastineen :)

Moraalihan on yhteiskunnassa vallitseva käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin. En tiedä kuinka hyvin omat moraalikäsitykset menevät yksiin yleisien moraalikäsitysten kanssa, mutta osittain ainakin.

Minut on kasvatettu suvaitsevaksi, en tuomitse, tai ole rasistinen. Minut on kasvatettu empaattiseksi, osaan asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärrän toisen ihmisen tunteita. Minut on kasvatettu itsevarmaksi, nousen seisomaan kun nimeni sanotaan, en arkaile kertoa omaa mielipidettäni. Minut on kasvatettu nöyräksi, osaan paljastaa omat heikkeuteni, myönnän virheeni ja toivon mukaan opin niistä.

Olen siis saanut palautetta siitä, että blogini kannustaa nuoria naisia aloittamaan harjoittamani toiminnan. Moraalitonta. Mielenkiintoinen ajatus. Tavallaan voi jopa olla tosikin, mutta valinnanhan tekee aina yksilö itse. En usko, että ihminen, joka ei koskaan ole ajatellutkaan lähtevänsä alalle, blogini innoittamaa lähtisi kokeilemaan huoraamista. Ja toisaalta, vaikka lähtisikin niin onko vastuu minun? Teorian mukaan meidän pitäisi siis suojella nuoriamme kaikelta paheksuttavalta ja rikolliselta. Onko moraalisesti väärin puhua avoimesti rikollisuudesta, tai vaikka huumeiden käytöstä? Voiko avoin keskustelu kannustaa nuoria pahoille teille? En tiedä olenko ajatuksineni ihan hakoteillä, mutta ainakaan vielä en suostu ottamaan vastuuta muiden toiminnasta...

Olen myös saanut palautetta siitä, että on moraalisesti väärin myydä seksiä varatuille miehille. Tämäkin erittäin mielenkiintoinen ajatus. Olen samaa mieltä siitä, että naimisissa olessa kuuluisi olla puolisolleen uskollinen, myös fyysisesti. Siitä en ole samaa mieltä, että parisuhteen onni tai uskollisuus olisi kenenkään muun vastuulla kuin asianomaisten. En seiso kadun kulmassa vähissä vaatteissa lirkuttamassa avuttomille ukkomiehille houkutellen heitä syntiseen pesääni. En soittele onnellisten perheenisien kännyköihin käheällä äänellä ja kutsu heitä kotiini panemaan aivojani pellolle. Ja vaikka näin tekisinkin, en suostuisi ottamaan vastuuta aikuisen ihmisen edesottamuksista...

Summa summarum, en koe toimintaani moraalisesti vääräksi. En menetä yöuniani huoraamiseni takia. Lievästi paheksuttavaa ja arveluttavaa toimintani toki on, sitä en kiistä. Mutta olen aikuinen ihminen ja tiedän rajani, tunnen moraalini ja minulla on omatunto, jonka mukaan toimin. Nyt ajattelen näin, muutamien vuosien päästä ajattelen ehkä toisin...

virheitä

Edellinen asiakkaani oli tuttu. Tunnen hänet samasta kaveriporukasta. Arviointikykyni petti. Tein virheen.

Ensimmäinen virhe oli se, että vastasin hänen lähettämäänsä viestiin. Jo viestissä hän  kertoi olevansa kanssani suunnilleen saman ikänen, vapaa ja ikänsä Jyväskylässä asunut tyyppi. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt perääntyä. Yksikään "hyvän asiakkaan" kriteereistä ei täyttynyt. Vastasin kuitenkin. Vastasin koska poika kirjoitti niin mukavasti, sai minut nauramaan ja oli valmis tulemaan luokseni samalta istumalta. Ja kieltämättä, ikäiseni mukava ja urheilullinen poika ei kuulosta ihan kamalan pahalta asiakkaalta.

Toinen virhe oli se, että pojan tunnistettuani en perääntynyt. Kun poika kaartoi pihaani tunnistin hänet heti. Olisin voinut moikata ja kävellä korttelin ympäri.. Mitään selittämättä, koskaan enää häneen viestiinsä vastaamatta. Paniikissa en vain osannut ajatella.

Kolmas virhe oli se, että en valehdellut. Kertonut tämän olevan vain kertaluontoista. Joku hauska kokeilu. Tyttöjen pila. Mitä vain. Hoidin tilanteen niinkun muutkin tähän mennessä. Moikkailujen jälkeen suoraan makkariin, vaatteet pois, runkkaus, suihinotto ja panemista miehen haluamissa asennoissa.

Oli todella kivaa. Poika oli tosi söötti ja kaikinpuolin miellyttävä sängyssä. Mutta nyt kaduttaa. Kadutti heti. Teki mieli antaa pojan antamat rahat hänelle takaisin. Poika lupasi olla hiiskumatta asiasta. Kertoi, ettei hänellä ole tarvetta leveillä panojutuillaan. Että voisin luottaa häneen.

En luota. Pelkään paljastumista.

Nro. 3

Hups. Tuttuja. Onneksi molemmat olemme aikuisia ja asiat saatiin hoidettua tyylikkäästi.

Kivaa. Tykkäsin. 

muutoksia asenteissa

Seksin ostaminen ja myyminen on, ainakin minulle, aina ollut tabu. Varsinkin ostaminen. Kuka mies haluaa ostaa naisen vartalon käyttöönsä? Kuka mies haluaa panna naista tietäen, että nainen ei antaisi miehen edes koskettaa itseään, ellei raha vaihtaisi omistajaa? Kuka mies kokee seksin niin tärkeäksi, että on valmis maksamaan tunnin sessiosta korkean hinnan? Ilmankin varmasti saa.

Olen ymmärtänyt, etten myy miehille vain vartaloani. Myyn myös ihailua. Kun olen asiakkaani kanssa saan hänet tuntemaan, että himoitsen häntä. Tähän mennessä minun ei ole vielä tarvinnut turvautua liukkariin. Vaikka Nro.2:sen kanssa tunsin kuvotusta, annoin kuitenkin hänen ymmärtää, että olin kiimassa, että himoitsin häntä. Tavallaan ehkä näin olikin...   

  

Olen ymmärtänyt, että monogaamisen kulttuurimme vankeina elää lukemattomia ukkomiehiä (toki myös naisia, mutta heistä minulla ei ole kokemusta..) seksittömissä suhteissa. Aikaisemmin olisin todennut vain, että "voi voi". Nyt ymmärrän, että jos huorissa käyminen auttaa ukkomiestä jaksamaan arjessa, olemaan hyvä aviomies, olemaan osallistuva isä ja huolehtimaan perheensä hyvinvoinnista, niin mielestäni ajoittainen irstailu maksullisessa seurassa on täysin sallittua. Maksullisen seuralaisen kanssa puuhaillessa tunteet eivät ole mukana. Maksullisen seuran hakuun ei liity liehittelyä. Maksullisen seuran käyttäminen on huomattavasti parempi (ja turvallisempi) vaihtoehto kuin yhdenillanjutut, saati suhteet.    

Olen ymmärtänyt, etten myy miehille vain vartaloani. Myyn myös ehdotonta luottamusta. En soittele perään. En moikkaa Citymarketissa, kun mies on ostoksilla perheensä kanssa. En oleta mitään. Emme tunne toisiamme.

salaista

Pohtiessani uskaltaisinko lähteä tarjoamaan itseäni maksusta tuntemattomille miehille, mietin paljon alaan liittyviä vakaviakin riskejä, mutta eniten minua kaiversi salailu. Kaivertaa edelleen.

Siinä ehkä suurin syy, miksi päätin alkaa kirjoittamaan tätä blogia. Tänne voin kirjoittaa tuntojani ja tekemisiäni täysin rehellisesti, mitään (paitsi henkilöllisyyteni ;D) salaamatta.

Ystävät ja perhe ovat minulle aina olleet tärkeintä elämässä. Olen aina inhonnut salailua ja muuta epämääräistä toimintaa. Rehellisyys on aina ollut minun valttini. Ei enää.

Valehtelen ja salailen asioita. Kaunistelen totuutta ja jätän kertomatta. Todella halpamaista toimintaa. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana huomannut eristäytyväni. Eristäydyn perheestäni ja ystävistäni. En halua vastata puhelimeen vain valehdellakseni kysymykseen "Miten menee?" tai "Mitä olet tehnyt?"... Hakeudun mielummin "hyvänpäiväntuttujen" seuraan kuin oikeiden ystävien. Ihmisten, jotka eivät tunne minua kovin hyvin, seurassa olen vapautuneempi. Kukaan ei ole kiinnostunut minusta syvemmällä tasolla. Ei kysele yksityiskohtaisia kysymyksiä eilisestä, tai viime viikonlopusta. Tunne minua niin hyvin, että huomaisi minun salailevan tai valehtevan.

Onko kokeiluni todella kaiken tämän arvoista? Tuskin. Mutta uskon, että perheeni ja ystäväni odottavat minua. Odottavat, että palaan takaisin normaaliin arkeen. Odottavat, että minuun saa taas kontaktin. Odottavat, että olen taas oma itseni. Toivottavasti kokeilu ei muuta minua pysyvästi..

toisaalla

Toinen asiakkaani oli erittäin vastenmielinen, jopa oksettava. Erittäin iso, karvanen vanha mies varustettuna ennennäkemättömän pienellä munalla ja vahvalla pikkutyttöfantasialla.

Olin  pukeutunut miehen toiveiden mukaan hyvin nuoren tytön vaatteisiin (vaaleanpunaista jne..). Sähköpostiviestittelyn perusteella tiesin suurinpiirtein mitä mies halusi. Mies oli kertonut tahtovansa käyttää minuun erilasia leluja ja toiveissa hänellä oli myös, että hän voisi toimia "opettajanani". Tämä sopi.

Miehen toiveissa oli myös, että kun hän saapuu luokseni  olen valmiiksi märkä ja alamme heti hommiin. Näin toimimme. Siirryimme pikasen kättelyn jälkeen suoraan makuuhuoneeseen ja mies alkoi heti riisua minua kovakouraisesti. Mies huohotti niskaani, puristeli rintojani ja pakaroitani kokoajan murahdellen. Tilanne olisi voinut ollut hyvin kiihottava, jos miehen hengitys ei olisi haissut kuolemalta. Olin toisaalla.

Mies ohjasi minut sängylle kontalleen ja alkoi kaivelemaan tuomaansa lelukassia. Mies jutteli minulle, erittäin monotoonisella jopa kyllästyneella äänellä, työnnellessään erilaisia leluja takaapäin sisääni.

"Pikkutyttö on niin märkä"

"Kilteillä tytöillä on pienet pillut"

Olin toisaalla.

Kun mies oli saanut tarpeekseen minulla leikkimisestä, hän asettui eteeni polvilleen ja pyysi minua runkkaamaan häntä. Ison karvaisen roikkuvan mahan alta pilkotti pikkuruinen katkarapu. Onneksi mies laukesi nopeasti. Rinnoilleni. Olin toisaalla.

Nro. 2

Voi vi**u! Järkyttävää! Erittäin vastenmielistä! Nyt vois mennä vetäseen ne oksennukset kylppärin lattialle!

Kuitenkin tätä kirjoittaessa naurattaa :D 

raha

Asun lähellä Jyväskylän keskustaa vuokrakaksiossani. Vuokran tarkkaa suuruutta en ala määrittelemään, mutta n. 500€ kuussa menee asumiskustannuksiin. Lainoja minulla ei varsinaisesti ole, toki opintolainaa on kertynyt, mutta siitä ei vielä kannata stressata :)

En nosta tällä hetkellä opintotukea, koska opintoni eivät ole tänä syksynä edistyneet suunnitelmien mukaan. Enkä käy vakituisessa työssä.

Osa-aikaisia töitä minulla on kolme ja lasken uuden aluevaltaukseni yhdeksi niistä. Uusin "työni" on motivoivin. Saan saman rahan tunnin keikasta, kun saisin kahden päivän istumisesta kassalla.

Pärjäisin kyllä taloudellisesti (vaikkakin niukasti), myös ilman tätä lisäansiotani. Eli raha ei ehkä kuitenkaan ole ainoa syy, miksi olen ryhtymässä myymään itseäni. Olen myös siitä onnekkaassa asemassa elämässäni, että jos koen tarvitsevani apua, ovat vanhempani valmiita sponsoroimaan minua, mutta vielä en halua pyytää.

valintoja

Koska ilmoitukseeni tulee paljon vastauksia, voin valikoida asiakkaitani. Mieluiten valitsen miehen, joka on n. 35-55- vuotias, naimisissa ja haluaa tavata keskellä päivää.

Koen naimisissa olevan miehen turvallisimmaksi vaihtoehdoksi. Hänellä on luultavasti vielä enemmän menetettävää kuin minulla. Hänelle ei luultavasti tule tarvetta kertoa minusta ulkopuolisille. Hänelle on luultavasti yhtä tärkeä kuin minulle huolehtia omasta terveydestään. Hänellä on luultavasti kokemusta naisten kanssa olemisesta ja näin osaa arvostaa minua. Hänellä on luultavasti lapsia, mahdollisesti ikäiseni tytär, eikä hänellä ole tarvetta satuttaa tai nöyryyttää minua.

Ensimmäinen asiakkaani oli juuri näihin kriteereihin sopiva. Mies oli erittäin miellyttävä, n. 45-vuotias naimisissa oleva herrasmies, ja olisin mahdollisesti voinut lähteä hänen mukaansa maksutta vaikka ravintolasta (jos sellaista harrastaisin). Mies oli jo mailissa kertonut itsestään, mutta koki tarpeelliseksi rupatella vielä ennenkuin aloimme panemaan. Mies kertoi parisuhteensa seksittömyydestä, ja siitä kuinka tämä kokeilu on hänelle ensimmäinen. En halunnut paljastaa, että olen itsekkin yhtä kokematon... Hän kyseli millaisia asiakkaita luonani on käynyt. Valehtelin.

sinkkuilua

Olin jo pitkään leikitellyt ajatuksella itseni myymisestä. Kuutisen kuukautta sitten, kun lähes vuosikymmenen mittainen parisuhteeni tuli päätökseen, päätin kokeilla olisiko minusta siihen.

Hauduttelin ja pohdiskelin asiaa useita kuukausia. Puntaroin mahdollisia riskejä ja lueskelin aiheesta netistä. En uskaltanut kuitenkaan heti lähteä tarjoamaan itseäni maksusta. Aloitin "pehmeästi"- treffipalstalle seuranhakuilmoitus ja mahdollisimman monta miestä kokeiluun. Annoin myös rumille tottuakseni siihen faktaan, että suurinosa tulevista panoistani tulisi olemaan ällöttäviä ukkomiehiä.

Noin kaksi viikkoa sitten laitoin ensimmäisen ilmoituksen nettiin. Vastauksia tuli yllättävän monta, joten pystyin valikoimaan miellyttävimmän oloiset miehet. Tänään luonani vieraili ensimmäinen "asiakkaani".

Nro. 1

Ei se ollut yhtään paha.

Miksei mua oksettanu? Miksi kiihotuin? Miksen joutunut näyttelemään? Onko sallittua saada orgasmi?

Olisiko mun pitänyt panon lähdön jälkee istua suihkun lattialla itkien? Onko väärin nopeasti huuhtasta alapää ja kikattaa?