"haluaisin kysyä, että missä näet itsesi 10 vuoden päästä? haluaisitko perheen ja mennä naimisiin? luuletko, että tämä työ vaikuttaa identiteettiisi mitenkään?"
Kiva kysymys. Tulevaisuudesta on aina mukava haaveilla, vaikka se onkin nyt päämäärättöminä kuukausinani aiheuttanut minulle ajoittain myös ahdistusta.
Näen itseni 10 vuoden päästä työelämässä ja onnellisena. Se missä asun, tai kenen kanssa on merkityksentöntä. Haaveita minulla toki on, mutta ne on vain haaveita. Jos kaikki menisi nappiin (harvemmin elämässä kai niin käy) niin asuisin maalla, isossa kartanossa hevosten ja koirien kanssa. Haaveissa minulla olisi puolisokin, tai vähintään kaksi renkiä. Lapsista en ole koskaan haaveillut, mutta varmaksi en tietenkään osaa sanoa. Huoraamisen ja muutkin epäsiveelliset/epäterveelliset elämäntavat olisin tottakai jättänyt taakseni, enkä niitä enää kaipaisikaan :)
Identiteettiini en usko huoraamiseni vaikuttavan. Tai tottakai jotenkin vaikuttaa. Uskon, että kaikki valintani ja tekoni jotenkin vaikuttavat. Mutta minun on vaikea nähdä, että huoraamiseni vaikuttaisi identiteettiini mitenkään merkittävästi, saatikaan negatiivisesti. Kokeilu (+bloggaus siitä) on avartanut maailmankuvaani, sekä auttanut minua näkemään mitä en halua tulevaisuudessa olla, mitä virheitä en halua tulevaisuudessa tehdä.
"Miten voit myydä seksiä naimisissa oleville miehille tai muuten varatuille? Mieti miltä heidän kumppaneistaan tuntuu jos he saisivat tietää. Tai mieti omalle kohdallesi, jos olisit parisuhteessa ja miehesi pettäisi sinua."
Tämä aihe tuntuu jo kolutulta, mutta kommentti liittyi niin kivasti tulevaisuuteen, että jatketaan nyt vielä muutaman virkkeen verran.
Jos oletan, että asumme puolisoni kanssa siinä upeassa kartanossa, en ole ottanut renkiä, kaikki on mielestäni hyvin, olen rakastunut. Ja sitten mieheni käy huorissa.Olisin ollut sokea. En olisi huomannut, että suhteemme ei ole kunnossa. Olisin rakastunut väärää mieheen. En tuntisi miestäni lainkaan. Toivoisin, että hän jäisi kiinni. Huorissa käymisen syistä riippuen voisin miettiä heitänkö hänet pihalle.
En ole vielä joutunut pettymään rakkaudessa, joten minulla on edelleen kovin romanttinen kuva parisuhteesta. Luottamus ja avoimuus ovat tärkeimpiä asioita minulle. Vaikka tiedän useita pareja, jotka ovat onnettomasti yhdessä lasten ja yhteisen asuntolainan vuoksi, en näe itseäni koskaan ajautumassa sellaiseen tilanteeseen. Ja jos joskus ajautuisinkin, toivoisin, että minussa olisi tarpeeksi rohkeutta repäistä itseni sellaisesta irti. Toivon, että tulevaisuudessakin osaan ottaa vastuun omasta onnellisuudestani.