Anonyymi oli jättänyt edelliseen postaukseen kommentin, jossa hän heitti ajatuksen huoraamisen aiheuttamista mielenterveysongelmista. Olen ehkä antanut kuvan, että en ole miettinyt mielenterveysongelmien riskiä lainkaan. Näin ei kuitenkaan ole. En tosin ole niistä edelleenkään huolissani, koska minun on vaikea kuvitella huoraamiseni vaikuttavan mielenterveyteeni merkittävästi. Huoraamiseni on vain yksi elämäni osa-alue, ja tällä hetkellä ehkä se pienin niistä. Aluksi huoraamiseni pyöri mielessäni yllättävänkin usein, ja jäin sitä omiin ajatuksiini märehtimään. Nyt tilanne on muuttunut. Yksin jäädessäni huoraamiseni on viimeinen asia, jota pohdin. Poikkeuksena tietysti ne hetket, kun haluan blogiani päivittää. Blogi onkin ollut minulle todella tärkeä, ja suurin apu ajatuksieni selkeyttäjänä.
"Voi tyttörukka, minusta leikit tulella. Vaikutat hiukan naiivilta ja sinisilmäiseltä, mitä olet tuonut itsekin esiin blogissasi. Oletko varmasti tarpeeksi tietoinen uuden ammattisi riskeistä?"
Olet oikeassa, olen naiivi ja sinisilmäinen, mutta olen myös aikuinen ja ajatteleva. Tiedostan oman sinisilmäisyyteni, joten luulen, että osaan olla antamatta sille kovinkaan paljon valtaa. Huoraamiseen liittyvistä riskeistä en koe olevani kovinkaan tietoinen. Fyysiseen terveyteen liittyvät riskit toki tiedostan, mutta henkinen puoli on minulle kyllä mysteeri. En ymmärrä kuinka ajattelutapani voisi yllättäen muuttua niin radikaalisti, että kokisin huoraamisen jotenkin raskaaksi, tai mielenterveyttäni kuormittavaksi tekijäksi.
"On jännää, miten erilailla ihmiset ajattelevat. Kun minä mietin huoraamista, tulee heti ensiksi mieleen mielenterveysongelmien riski. Mietipä nyt, mitä naiseudellesi ja itsetunnollesi voi käydä."
Olet oikeassa, ihmiset ajattelevat eri lailla. Minusta on jännä, että ihmiset eivät pysty käsittämään, että joku voi ajatella eri tavoin. Minä ymmärrän, että jollekin ihmiselle harrastamani toiminta voisi olla erittäin vahingollista. Ja näin ehkä tavallaan oletin sen minullekin olevan. Toisin kävi. Reaktioni ensimmäisen asiakkaan jälkeen yllätti myös minut, ja sama linja on jatkunut. Vaikka kuinka mietin naiseuteni ja itsetuntoni vahingoittumista, en löydä sitä tapaa, jolla ne voisivat vahingoittua. Minun naiseuteni ei ole riippuvainen siitä, kuinka monen miehen kanssa olen maannut, rahasta tai ilman.
"Tavallaan teet itsestäsi mitättömän, koska kuka vaan voi sinut saada ostamalla."
Kukaan ei voi saada minua ostamalla. Kuka vaan voi saada minut käyttöönsä määritellyksi ajaksi, sovitulla hinnalla. Kassalla tai kammarissa. En näe tässä suurta eroa. Minulle seksi ei ole pyhä toimitus. En koe antavani itsestäni mitään pois huoratessani. Asiakkaan lähdettyä olen edelleen se sama henkilö, kuin asiakkaan saapuessa.
"Ihmiset ovat erilaisia. Mistäpä minä tiedän, jos sinulla pää kestääkin uutta ammattiasi, mutta luulen että suurimmalla osalla ihmisistä ei."
Totta jälleen, olemme erilaisia. Minä olen kuitenkin alkanut miettimään, josko kauhukuvat prostituutiosta ja sen tekemästä hallasta ovatkin vain ahdasmielisen yhteiskuntamme aikaansaamaa hysterisointia. Prostituutio on automaattisesti paha asia, ja toisinajattelijat lynkataan. En mittäin koe olevani kovinkaan erikoinen persoona. Koen itseni hyvin samanlaiseksi kuin suurimman osan ystävistäni/opiskelukavereistani. Miksi minä olisin se outolintu, joka huoraamista kokeiltuaan ajattelee sitä kevyesti, yhtenä työnä. Poikkeus, jonka mielenterveyteen huoraaminen ei vaikuta. Voihan toki olla, että olen erityisen taitava valehtelemaan itselleni, ja tulevaisuudessa mielenterveyteni romahtaa. Kaikki on mahdollista, joskin epätodennäköistä.
"Helppoon rahaan voi jäädä koukkuun, ja minusta vähän tuntuu, että sinulle on käynyt niin. Aluksihan tämän piti olla pelkkä kokeilu, mutta nyt se tuntuu vievän sinua täysin."
Kokeilu, joka osoittautui toimivaksi. Nyt en näe syytä lopettaa toimintaani, mutta uskon siihen pystyväni, heti kun tilanne niin vaatii.
