Nro. 40

Pitkän tauon jälkeen jännitti hurjasti. Jouduin tsemppaamaan itseäni asiakasta odotellessani, ja asiakkaan kohdatessani jännitys purkautui taas hillittömänä puheripulina. Onneksi mies oli ihanan ymmärtäväinen ja hymyillen kuunteli avautumistani.

Kaikki sujui hienosti. Mies oli ystävällinen ja erittäin huomaavainen. Viihdyin hänen seurassaan ja minulla oli aidosti mukavaa. Seksi ei ehkä olisi sillä hetkellä huvittanut, mutta ei sekään loppuviimein huonoa ollut.

Tämän asiakkaan kanssa voisin melkein väittää, että kyseessä ei ollut pelkkä seksi. Ainakaan minun puoleltani.

koska olen tyttö

Olen miettinyt pitkään kirjoitanko tästä aiheesta blogiini ollenkaan. Aihe ei varsinaisesti liity huoraamiseeni, mutta bloggaamiseeni se tavallaan liittyy. Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän asian auki, koska koko tapahtumaketju kuvaa hyvin persoonaani. Itse en usko tehneeni virhettä, mutta aika näyttää..

 

Maaliskuun puolella, kun vasta hiljattain olin aloittanut huoraamisen ja siitä bloggaamisen, eräs kommentoija laittoi minulle sähköpostia. Nykyään saan joka päivä useita yhteydenottopyyntöjä, enkä luonnollisestikkaan kaikkiin enää voi vastata, mutta tuolloin sähköpostiliikenteeni oli huomattavasti hiljaisempaa, joten oli mukava viestitellä huumorintajuisen ja fiksun tyypin kanssa. Viestittely alkoi muistaakseni jostain huonosta läpästä ja muutaman päivän aikana vaihdoimme toista sataa sähköpostiviestiä. Aiheet vaihtelivat maan ja taivaan välillä, mitään yhtenäistä teemaa ei ollut eikä viestittely tavallaan edes edennyt mihinkään. Kunhan jauhettiin. Nyt viestejä on kertynyt uskoakseni jo toista tuhatta. Tyyppi on saanut minut useasti itkemään, mutta vielä useammin nauramaan.

Jostain syystä hän vaikutti minuun syvästi, ja alusta alkaen minulle oli tärkeää mitä hän minusta ajatteli. Arvostin hänen mielipidettään. Minulle oli myös erittäin tärkeään vakuutella hänelle, että minä olen minä, enkä se finninaamainen teekkari, joksi hän minua tituleerasi. Erään kiivaan mailin perään, joka liittyi blogini todenperäisyyteen, lisäsin allekirjoituksen omalla etunimelläni. Vastatessaan hän teki samoin. Tässä vaiheessa hän tiesi minusta jo paljon. Niin paljon, että olisi helposti voinut paljastaa minut. Missään vaiheessa en kuitenkaan ollut siitä huolissani.

Arkiaamut alkoivat usein viestittelyllä, ja jo muutaman päivän sähköpostihiljaisuudesta tuli outo olo.  En tiedä onko ikävä oikea sana. Voiko edes ikävöidä ihmistä, jota ei tunne muuten kuin viestien perusteella. Noh, ainakin ikävöin viestittelyä.

Aluksi en ollut lainkaan kiinnostunut hänen henkilöllisyydestään, mutta kun n. kuukausi sitten sattumalta törmäsin hänen profiiliinsa Facebookissa ja sain tietooni hänen koko nimensä, uteliaisuus voitti. Google kertoi hänestä lisää. Osoitteen. Puhelinnumeron. Töistä. Jopa puolison entisen sukunimen. Pelottavaa. Kun kerroin löytäneeni hänet Facebookista, ja lukevani paraikaa erästä hänen työtään, hän vielä kiisti koko jutun. Kun muutaman päivän päästä laitoin hänelle Facebookissa viestin, oli homma selvä. Molempien henkilöllisyys ja pärstä oli toisen tiedossa. 

Viimisin viesti, jonka häneltä olen saanut on tullut salaamattomaan kännykkänumerooni. 

juhannus

Hauskaa juhannusta, iina on lomalla.

Sataman Yössä

Jyväskylässä järjestetään vuosittain pienimuotoinen musiikkitapahtuma, Sataman Yö. Sataman Yö saa perinteisesti Jyväskyläläiset liikkeelle. Niin tänäkin vuonna. 

En ole aikaisemmin törmännyt asiakkaisiini "siviilissä". Enkä oikeastaan ole edes pelännyt sitä, vaikka tiedän Jyväskylän olevan todella pieni kaupunki. Lauantaina törmäsin kahteen. 

Nro. 3 istui pöydässämme hetken. Hän moikkasi minulle ihan luontevasti, mutta ei sen jälkeen ottanut minuun mitään kontaktia. Itseäni kuumotti pojan oleminen niin lähellä. Hän voisi muutamalla sanalla paljastaa minut koko kaveriporukalleni. Kuitenkaan hänellä ei ollut siihen tarvetta. Mietin yön pikkutunneilla kotiin päästyäni, että laittaisinko hänelle kiitos-tekstiviestin. En laittanut. Hyvä niin.
 

Herran Nro. 27 bongasin siiderijonosta. Katseemme kohtasivat ja hetken jouduin miettimään mistä yhteydestä hän on niin tutun näköinen. Hoksatessani hänet asiakkaakseni hymyilin hänelle ja käänsin katseeni pois. Varoin tarkkaan enää katsomasta hänen suuntaansa. Hän oli liikenteessä luultavasti vaimonsa kanssa, joten hänen kohtaaminen ei minua huolettanut. 

Jyväskylän pienuudesta johtuen päätin, että valikoin asiakkaani tästedes vielä tarkemmin. Vain perheellisiä.

KuvatON.com

pojat

Tapailen siis tällä hetkellä vakituisesti kahta poikaa. Pojilta saan mitä sinkkutyttö tarvitsee. Seksiä, hellyyttä ja hyvää sekä rentoa seuraa. Molemmat pojat tietävät, että he eivät ole elämäni ainoita miehiä. Ja molempien poikien kanssa olemme yhteisymmärryksessä siitä, että emme halua toistemme kanssa oikeaa suhdetta. Näin on hyvä.

Toinen poika on tuttuni jo pidemmältä ajalta. Olen ollut korviani myöten ihastunut häneen, kun ensimmäisiä kertoja tapasimme. Onneksi ihastus on nyt muuttunut välittämiseksi, ja pystyn katsomaan häntä puolueettomasti. Hän ei ole minulle oikea ihminen, mutta viihdyn hänen seurassaan erittäin hyvin. Vaikkakin olen saanut karistettua suurimmat ihastumisen tunteet, lohkee sydämestäni aina pieni pala, kun tiedän hänellä olevan jotain muuta vipinää. Seksi ei ole tämän pojan kanssa se tärkein juttu, eikä se ole koskaan kummoista ollutkaan. Hellyys ja läheisyys ovat ne tärkeimmät asiat, joita tältä pojalta saan.

Tapaan poikia säännöllisen epäsäännöllisesti. Muutamia kertoja viikossa. Riippuen omista ja heidän aikatauluistaan. Emme koskaan sovi etukäteen milloin tapaamme. Tapaamme, kun molemmilla sattuu olemaan hyvä hetki. Tapaamme yleensä viikolla, viikonloput haluan pyhittää ystävilleni.

Uudempi tuttavuus on kevyempää seuraa. Poika, jonka seurassa nauran taukoamatta. Poika, jonka kanssa seksi on erittäin hyvää. Hyvää ja kevyttä kesäseuraa.

Kummankin pojan kanssa olen pyrkinyt välttämään parisuhdeleikkejä. Harvemmin tapaamme toistemme ystäviä, tai liikumme muutenkaan samoissa porukoissa. Tapaamme useimmiten kotona, emmekä jää yöksi. Joskus kyllä kaipaisin unikaveria, mutta näin on parempi (helpompi). Siihen asti, kunnes oikeasti haluan suhteen.

Vakkaripoikieni lisäksi olen nyttemmin myös alkanut katselemaan miehiä yöelämästä. Satunnaiset kännipanot ovat yleensä pettymyksiä, mutta olen antanut itselleni luvan kokeilla myös niitä, jos sattuu tekemään mieli.. Ja baarissahan helposti kyllä tekee..

Kaiken kaikkiaan seuraelämäni on hyvin tavallista sinkkunaisen elämää. Se, että tapaan muutamia asiakkaita viikossa, ei millään tavalla ole vaikuttanut miehenkaipuuseeni :)

Nro. 39

Hän oli taas hyvä. Munamies.

muuta

Blogeja, tekstejä, maileja. Kaikissa aiheena huoraaminen. Niitä minulle linkitetään ja lähetetään. Ennen kuin aloitin huoraamisen luin aiheesta mielelläni, vaikkakin tietoa oli tarjolla suhteellisen niukasti. Nyt aihe on mielestäni tylsä ja loppuun kaluttu. Nyt ei enää kiinnosta. Ei artikkelien, tutkimusten tai blogien lukeminen. Eikä valitettavasti myöskään kokemusten vaihtaminen toisten huorien kanssa. En halua bondailla kenenkään kanssa. En halua kuulua porukkaan.

Nyt kun olen parin viikon sisään ottanut vai muutamia asiakkaita, tuntuu tämä kaikki todella etäiseltä. Elämässäni tuntuu olevan niin paljon muita asioita meneillään. En jaksaisi vatvoa huoraamistani. Blogini riittää minulle.

Syy miksi kirjoitan tätä lyhyttä ja sekavaa postausta myöhään iltasella on se, että odotan asiakasta. Munamiestä <3

Nro. 38

Ensimmäinen kotikäynti.

Vastauksia ilmoitukseeni tuli taas paljon. Osa vastanneista oli sinkkumiehiä, osa perheellisiä. Yllättävän monella perhe oli lomalla ja mies kaipasi jotain piristävää. Valitsin perheellisen miehen, joka laittoi minulle sähköpostia työmailistaan, paljastaen näin heti henkilöllisyytensä. Olisi ehkä luotettavin vaihtoehto.

Mies olisi ollut valmis tulemaan hakemaan minut, mutta päätin selviytyä paikalle omin avuin. Taksilla. Tuttu, uudehko omakotitaloalue, tavallinen puinen yksikerroksinen pakettitalo. Kaikki niin tavallista, ulkoa ja sisältä. Lasten vaatteita eteisessä, hillitysti sisustettu olohuone, makuuhuoneessa lakana päiväpeitteen suojana.

Kaikki meni hyvin ja helposti. Mies oli turvallisen oloinen n. 4-kymppinen jässikkä. Tavallista seksiä ja kaksi nopeaa laukeamista.

Kuitenkin uskon tämän olevan viimeinen kotikäyntini. Ensimmäistä kertaa säälin miehen puolisoa. Todella rumaa kutsua huora perheen kotiin, aviovuoteeseen. Häpesin. En itseäni, vaan miestä.

ystävyys

Tein viime viikolla villin vedon. Kerroin eräälle ystävälleni hommistani. Kerroin tälle ko. ystävälle,  koska luotan häneen täysin. Olemme tunteneet lähes koko elämämme. Olemme paremminkin siskoksia, kuin pelkästään ystävyksiä. Vaikka ystäväni elämäntilanne on täysin omani vastakohta, uskoin hänen voivan ymmärtää. Uskoin hänen tuntevan minut niin hyvin, että kokeiluni ei ehkä tulisikaan hänelle täytenä yllätyksenä. Uskoin, että vaikka hän ensin tuomitsisikin toimintani, loppuviimein  hän hyväksyisi ratkaisuni ja luottaisi arvostelukykyyni. Ystäväni antoi odottaa vastaustaan monta päivää.

Viimein viikonloppuna sain odottamani vastauksen. Ystäväni oli luonnollisesti järkyttynyt. Ensin epäuskoa. Olin laittanut blogini linkkinä hänelle ja saatesanoiksi "--oikeesti kaikki on hyvin, mutta vähän erilaista". Ystäväni ei uskonut blogini olevan minun. Ja vaikka jos olisikin, en oikeasti tekisi mitään tuollaista, en kykenisi, enkä haluaisi. Sitten jo niin tutuiksi käyneet moraalisaarnat, jonka jälkeen epämääräisin perusteluin höystettyä huutoa. 

Ymmärrän ystäväni reaktion täysin. Olisin itsekin reagoinut samaan tapaan. Mihinkään lopputulemaan asiassa emme vielä päässeet. Päätin antaa ystävälleni aikaa sulatella asiaa. Toisaalta kadun, että menin paljastamaan asian hänelle. En siksi, että se voisi muuttaa hänen käsitystään minusta. En siksi, että pelkäsin hänen paljastavan minut. En siksi, että en kestäisi hänen saarnojaan, vaan siksi, että nyt asia aiheutti hänelle turhaa mielipahaa. Stressiä. Huolta. Ymmärsin toimineeni todella itsekkäästi. Omaa oloa helpottaakseni olin sysännyt ystäväni harteille raskaan taakan.