Bongasin kommenttisi jo aikaisemminkin, mutta jätin vastaamatta, koska mielestäni nämä asiat on käyty läpi jo moneen kertaan. Sinnikkyytesi kuitenkin herätteli, joten päätin ottaa riskin ja nostaa tämän aiheen taas keskusteluun.
"Vielä tuosta myyjän moraalisesta vastuusta perheellisten kohdalla. Mielestäni se, että asia ei ole laitonta, ei ole mikään perustelu sille, että se olisi sallittua eikä varsinaisesti liity asiaan, koska laki ja moraali ovat kaksi erillistä asiaa. Nyt mielestäni puhutaan enemmänkin moraalisesta oikeutuksesta teolle. Yleisellä tasolla ei voi perustella tekoa oikeutetuksi perustellen sitä sillä, että ostaja on aikuinen. Muutenhan esim. huume- tai asekauppiaan toiminnassa ei olisi mitään moraalista ongelmaa (ainoastaan laillinen), vaikka ainakin itse pidän heitä ilman muuta osallisina."
Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, ettei kaikkia asioita voida oikeuttaa sillä, että laki ne sallii. Esimerkiksi itse olen hyvin voimakkaasti turkistarhausta vastaan ja pidän sitä moraalisesti erittäin arveluttavana toimintana, ellen jopa tuomittavana. Turkistarhaus on mielestäni tarpeetonta ja julmaa (kuten moni muukin eläimiin kohdistuva (turha)kärsimys; kosmetiikkateollisuus, tehotuotanto). Mutta se, onko yksittäinen laillisen elinkeinon harjoittaja syyllinen eläimien kärsimyksiin, tai moraalisesti meidän muiden tuomittavissa, on mielestäni se ongelmallinen kohta. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että vaikka mielestäni turkistarhaus on tuomittavaa, en voi tuomita yksittäistä ammatinharjoittajaa, jos hänen tarhallaan tehdään kaikki lakien ja säädösten mukaan. Ongelma on siis mielestäni jossain syvemmällä, kuin yksittäisessä laillista elinkeinoa harjoittavassa henkilössä. Tämä esimerkki ei nyt sinällään liittynyt huoraamiseeni, ja taisin kadottaa pointtini heti alkuun, mutta ehkä jollakin tavalla valaisee sitä mielipidettäni, että kaikkia asioita ei voida ajatella täysin mustavalkoisesti. Harva asia on absoluuttisen väärää, tai täysin hyveellistä. Eikä pahoista teoista aina voida suoraan syyttää yksittäistä toimijaa.
Mitä tulee tuohon asekauppiaan toimintaan, niin siitä en ole kanssasi samaa mieltä. Mielestäni laillisessa asekaupassa ei ole mitään moraalitonta. Eikä laillinen asekauppias ole millään tavalla osallinen, jos hänen laillisesti myymällään aseella tehdään rikos.
"Kokisitko minkäänlaista omantunnonpistosta, jos asiakas olisi parhaan ystäväsi mies? Olisiko parhaalla ystävälläsi mielestäsi oikeus suuttua sinulle, jos kuulisi tapahtuneesta? Jos vastaat kieltävästi, niin näemme yksinkertaisesti asian hyvin eri tavalla ja väittely on sinänsä hedelmätöntä."
Tottakai kokisin tehneeni väärin. Tottakai ystävälläni olisi oikeus suuttua minulle. Ja en tietenkään koskaan ottaisi asiakkaakseni ystäväni miestä. Jos ottaisin asiakkaakseni ystäväni miehen, pettäisin ystävääni. Mielestäni lojaalisuus on yksi ystävyyssuhteen tärkeimmistä asioista, mutta lojaaliuutta en tietenkään tunne vieraiden miesten puolisoja kohtaan. Pettäessäni ystäväni luottamuksen olisin vastuussa omasta väärästä teostani. Siitä, että hänen miehensä olisi kokenut tarpeelliseksi työntää pippeliään toisen naisen sisään, en suostuisi ottamaan mitään vastuuta.
"Ja yleisemmin asian tuomitsemisesta, mieti näkisitkö ongelmaa, jos oma tyttäresi valitsisi saman tien. Miksi tai miksi et?"
En suosittelisi tyttärelleni huoraamista. En suosittelisi kenellekään. Huoraaminen voi olla vaarallista, tai haitallista. Vaikka huoraaminen ei ole minuun tähän päivään mennessä vielä vaikuttanut haitallisesti, niin olen kyllä tietoinen siitä, että mitä vaan voi sattua. Ja toki ymmärrän, että jollekin toiselle huoraaminen voisi olla hyvinkin traumaattinen kokemus. Toisaalta, tässä elämässä on paljon muitakin asioita, joita olen tehnyt/teen, vaikka niitä en muille (saati tyttärelleni) suosittelisi. Asioilla tuntuu näkökulmastani olevan jonkinsorttinen liukuma vähemmän pahasta todelliseen nounou-kamaan...
