Koska perseen jakamisesta (myymisestä) ei ole mitään uutta raportoitavaa ja blogi kuitenkin huutelee nimeäni, niin tässäpä tulee taas yksi turhuus.
Taas bloggaamisesta.
Luen kaikki kommentit ja minulle tulevat viestit. Olen vainoharhainen ja haluan olla jatkuvasti tilanteen tasalla, joten kaikki blogiini tulevat kommentit tulevat myös sähköpostiini. Sähköpostini tulevat myös kännykkääni. (Miksi "kännykkä" kuulostaa jotenkin tyhmältä? Onko kännykkä vanhentunut termi? Millä nimellä kämmenpuhelinta pitäsi nykyään sanoa? Pelkäksi puhelimeksi?) Olen siis jatkuvasti tavoitettavissa. Luen blogiin liittyvät viestit, kommentit ja rakkauskirjeet, tavallisesti heti. Vastaamiseen voi sitten mennä aikaa, koska harvemmin viitsin kännykällä vastata kommentteihin tahi viesteihin. Kännykkäni laulaa siis jatkuvasti, koska huoramailehinikin pukkaa tavallisesti usea kymmen viestiä päivässä. Lisäksi vielä yliopiston sähköposti tuo oman osuutensa laulukuoroon. Usein olen miettinyt irrottautumista kännykästä, mutta enpä ole saanut aikaiseksi, enkä tule ehkä saamaankaan.
Mutta siis se juttu josta alunperin halusin kirjoittaa liittyy blogin esilläoloon ja siitä seuraaviin viesteihin. Kesällä blogi oli esillä
radiossa ja toki sitä kautta tuleva palautetulva oli valtava. Tuota tietä blogiini eksyi paljon moralisoijia ja palaute oli pääosin erittäin negatiivista. Ehkä jopa herjaavaa. Lisäksi tuli paljon yhteydenottoja, joissa kyseeltiin taksoista ja tapaamismahdollisuuksista (btw, näitä ei ole tullut enää pitkään aikaan. Hyvä). Nyt uusin suuren yleisön tavoittanut
esilläolo poiki täysin päinvastaista palautetta. Uusia kivoja lukijoita ja söpöjä sähköpostiviestejä. Tyksin.
Melkein tekisi mieli tehdä pikaisia päätelmiä noiden kahden median ilmeisen erilaisesta yleisöstä, mutta enpä viitsi, koska kuuntelen itsekin usein SuomiPOPin aamulypsyä. Ja, koska fanitan (=olen rakastunut)
Jaajo Linnonmaata.